84 TRUTH, BEAUTY & GOODNESS QUOTES (FINNISH)

Home Forums Study Aids & Resources 84 TRUTH, BEAUTY & GOODNESS QUOTES (FINNISH)

Viewing 1 post (of 1 total)
  • Author
    Posts
  • #7683
    Richard E Warren
    Richard E Warren
    Participant

     

    84 Truth Beauty & Goodness Quotes In The Urantia Book

    Totuus, kauneus, hyvyys & URANTIA-KIRJA

    Finnish Translation

     

    1. (3.4) 0:1.17 Luodun olennon kannalta jumalallisuus on käsitettävissä totuutena, kauneutena ja hyvyytenä; persoonallisuudessa se korreloituu rakkaudeksi, armoksi ja hoivaksi; persoonattomilla tasoilla se paljastuu oikeudenkäyttönä, valtana ja suvereenisuutena.

    2. (26.7)1:4.5 Jumalallinen mysteeri sisältää sen myötäsyntyisen eroavuuden, joka vallitsee finiittisen ja infiniittisen välillä, ajallisen ja ikuisen välillä, ajallis-avaruudellisen luodun ja Universaalisen Luojan välillä, aineellisen ja hengellisen välillä, ihmisen epätäydellisyyden ja Paratiisin Jumaluuden täydellisyyden välillä. Universaalisen rakkauden Jumala tuo itsensä poikkeuksetta ilmi jokaiselle luodulleen tämän luodun jumalallisen totuuden, kauneuden ja hyvyyden hengellisen käsityskyvyn täyteen määrään saakka.

    3. (27.4)1:5.2 Jumala on paljon enemmän kuin persoonallisuus, sellaisena kuin ihmismieli persoonallisuuden ymmärtää. Hän on jopa verrattomasti enemmän kuin mikään mahdollinen käsitys superpersoonallisuudesta. Mutta on äärimmäisen turhaa keskustella sellaisista jumalallisen persoonallisuuden käsityksistä sellaisten aineellisten luotujen järjellä, joiden laajin mahdollinen käsitys olennon todellisuudesta koostuu persoonallisuuden ideasta ja ihanteesta. Aineellisen luodun korkein mahdollinen käsitys Universaalisesta Luojasta sisältyy hengellisiin ihanteisiin jumalallisen persoonallisuuden ylevästä ideasta. Siksipä, vaikka saatatte tietää, että Jumalan täytyy olla paljon enemmän kuin ihmisperäinen käsitys persoonallisuudesta, tiedätte yhtä hyvin, että Universaalinen Isä ei mitenkään voi olla mitään, joka olisi vähemmän kuin ikuinen, infiniittinen, tosi, hyvä ja kaunis persoonallisuus.

    4. (31.3)1:7.3 Totuuden käsite saattaisi kukaties pysyä vireillä ilman persoonallisuutta, kauneuden käsite saattaa olla olemassa ilman persoonallisuuttakin, mutta jumalallisen hyvyyden käsite on ymmärrettävissä vain suhteessa persoonallisuuteen. Vain persoona voi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Jopa kauneudelta ja totuudelta riistettäisiin säilymisen toivo, elleivät ne olisi persoonallisen Jumalan, Rakastavan Isän, ominaisuuksia.

    5. (40.5) 2:6.1 Fyysisessä universumissa voimme nähdä jumalallisen kauneuden, älyn maailmassa voimme havaita ikuista totuutta, mutta Jumalan hyvyys on löydettävissä vain henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen hengellisestä maailmasta. Oikealta olemukseltaan uskonto on uskosta johtuvaa luottamusta Jumalan hyvyyteen. Filosofiassa Jumala voisi olla suuri ja absoluuttinen, jopa jollakin tavoin älyllinen ja persoonallinen, mutta uskonnossa Jumalan täytyy olla myös moraalinen: hänen täytyy olla hyvä. Ihminen saattaisi pelätä suurta Jumalaa, mutta vain hyvään Jumalaan hän kohdistaa luottamuksensa ja rakkautensa. Tämä Jumalan hyvyys on osa Jumalan persoonallisuutta, ja se paljastuu täysimääräisesti vasta Jumalan uskovien poikien henkilökohtaisessa uskonnollisessa kokemuksessa.

    6. (42.5) 2:7.4 Materialismin valheellinen tiede tuomitsisi kuolevaisen ihmisen universumin lainsuojattomaksi. Sellainen osittainen tieto on potentiaalisesti pahaa. Se on tietoa, joka koostuu sekä hyvästä että pahasta. Totuus on kaunis, sillä se on sekä täydellinen että symmetrinen. Totuutta etsiessään ihminen tavoittelee sitä, mikä on jumalallisesti todellista.

    7. (43.1) 2:7.8 Korkeimman kauneuden havaitseminen on todellisuuden löytämistä ja yhdentämistä: Havaita ikuiseen totuuteen sisältyvä jumalallinen hyvyys — se on äärimmäistä kauneutta. Jopa ihmisperäisen taiteen viehätysvoima koostuu sen yhtenäisyyden harmoniasta.

    8. (43.2) 2:7.9 Heprealaisten uskonnon suurin virhe oli siinä, ettei se kyennyt yhdistämään Jumalan hyvyyttä tieteen tosiasiapohjaisiin totuuksiin eikä taiteen vetoavaan kauneuteen. Kun sivistys eteni ja uskonto jatkuvasti seurasi samaa epäviisasta Jumalan hyvyyden ylikorostamisen kurssia, joka merkitsi totuuden suhteellista poissulkemista ja kauneuden laiminlyömistä, tietyntyyppisille ihmisille kehittyi alati voimistuva pyrkimys kääntää selkänsä abstraktiolle ja yhteydestään irrotetulle käsitykselle hyvyydestä. Nykypäivien uskonnon ylikorostunut ja irrallinen moraalisuus, joka ei kykene saamaan osakseen monienkaan kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmisten antaumusta ja lojaalisuutta, palautuisi arvoonsa, jos se moraalisten käskyjensä lisäksi omistaisi yhtäläistä huomiota tieteen, filosofian ja hengellisen kokemuksen totuuksille sekä fyysisen luomakunnan kauneudelle, älyllisen osaamisen lumovoimalle ja suuruudelle, joka tulee esille aidon siveellisen rohkeuden saavuttamisessa.

    9. (43.3) 2:7.10 Kuluvan aikakauden uskonnollinen haaste kohdistuu niihin kaukonäköisiin ja eteenpäin katsoviin miehiin ja naisiin, jotka omaavat hengellistä ymmärrystä ja uskaltavat rakentaa uuden ja kiehtovan elämisen filosofian laajentuneista ja erinomaisen yhdentyneistä, nykyaikaisista kosmisen totuuden, universumin kauneuden ja jumalallisen hyvyyden käsityksistä. Sellainen uusi ja oikeamielinen moraalinäkemys on vetoava kaikkeen siihen, mikä ihmismielessä on hyvää, ja on oleva haasteena sille, mikä ihmissielussa on parasta. Totuus, kauneus ja hyvyys ovat jumalallisia realiteetteja, ja kun ihminen nousee ylemmäs hengellisen elämän portaikkoa, nämä Iankaikkisen ylivertaiset ominaisuudet käyvät yhä koordinoidummiksi ja yhtenäisemmiksi Jumalassa, joka on rakkaus.

    10. (43.4) 2:7.11 Kaikki totuus — aineellinen, filosofinen tai hengellinen — on sekä kaunista että hyvää. Kaikki todellinen kauneus — materiaalinen taide tai hengellinen symmetria — on sekä totuudellista että hyvää. Kaikki aito hyvyys — olkoon se henkilökohtaista moraalisuutta, yhteiskunnallista tasapuolisuutta tai jumalallista huolenpitoa — on yhtäläisen todellista ja kaunista. Terveys, mielenterveys ja onnellisuus ovat totuuden, kauneuden ja hyvyyden yhdentymiä, siten kuin ne sekoittuvat ihmisen kokemuksessa. Sellaiset tuloksellisen elämän tasot syntyvät energiajärjestelmien, ideajärjestelmien ja henkijärjestelmien yhdistymisestä.

    11. (43.5) 2:7.12 Totuus on koossapitävää, kauneus vetoavaa, hyvyys vakauttavaa. Ja kun nämä todelliseen olevaisuuteen kuuluvat arvot koordinoituvat persoonallisuudenkokemuksessa, tuloksena on sellaista ylevää rakkautta, jolle on ominaista viisaus ja jota luonnehtii lojaalisuus. Koko universumiopetuksen todellinen tarkoitus on saada aikaan maailmojen yksittäisen lapsen entistä parempi koordinoituminen hänen laajenevaan kokemukseensa kuuluviin avarampiin realiteetteihin. Todellisuus on finiittistä inhimillisellä tasolla, se on infiniittistä ja ikuista korkeammilla ja jumalallisilla tasoilla.

    12. (48.3)3:2.11 Jumalallinen kaikkivaltius on täydellisen koordinoitunutta Jumalan persoonallisuuden muiden attribuuttien kanssa. Yleensä Jumalan valtaa rajoittavat sen maailmankaikkeudellisten hengellisten ilmenemien osalta vain seuraavat kolme ehtoa tai tilannetta:

    (48.4)3:2.12 1. Jumalan olemus, eritoten hänen ääretön rakkautensa, totuutensa, kauneutensa ja hyvyytensä.

    (48.5)3:2.13 2. Jumalan tahto, hänen maailmankaikkeuden persoonallisuuksille osoittamansa armeliaisuus ja hänen isällinen suhteensa heihin.

    (48.6)3:2.14 3. Jumalan laki, Paratiisin ikuisen Kolminaisuuden vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus.

    13. (52.2)3:5.16 Totuuden, kauneuden ja hyvyyden täysi arvossapitäminen kuuluu luontaisesti jumalallisen universumin täydellisyyteen. Havonan maailmojen asukkaat eivät tarvitse suhteellisten arvotasojen potentiaalia oikeitten valintojensa pontimeksi. Sellaiset täydelliset olennot kykenevät erottamaan ja valitsemaan hyvän, vaikka vastakohdan tarjoavat ja ajattelemaan pakottavat moraaliset valintatilanteet puuttuvatkin. Mutta kaikki tällaiset täydelliset olennot ovat moraaliselta olemukseltaan ja hengelliseltä asemaltaan sitä, mitä he ovat pelkän olemassaolonsa tosiasian perusteella. He ovat kokemusperäisesti ansainneet etenemistä vain heille synnynnäisesti kuuluvan aseman puitteissa. Kuolevainen ihminen ansaitsee jopa asemansa ylösnousemusehdokkaana omalla uskollaan ja toivollaan. Kaikki se jumalallinen, johon ihmismieli tarttuu ja jonka ihmissielu omaksuu, on kokemuksellisesti saavutettua. Se on henkilökohtaiseen kokemukseen kuuluva realiteetti ja on sen vuoksi ainutlaatuinen omaisuuserä, toisin kuin Havonan harhautumattomien persoonallisuuksien luontainen hyvyys ja vanhurskaus.

    14. (67.4) 5:4.6 Heprealaiset pohjasivat uskontonsa hyvyyteen, kreikkalaiset kauneuteen. Molemmat uskonnot etsivät totuutta. Jeesus toi esille rakkauden Jumalan, ja rakkaus sulkee piiriinsä kaiken totuuden, kauneuden ja hyvyyden.

    15. (67.5) 5:4.7 Zarathustralaisilla oli moraaliuskonto, hinduilla metafysiikkauskonto, konfutselaisilla etiikkauskonto. Jeesus toi elämällään esille palvelemisen uskonnon. Kaikilla näillä uskonnoilla on arvoa sikäli, että ne ovat kelvollisia tapoja lähestyä Jeesuksen uskontoa. Uskonnosta on määrä tulla kaiken inhimillisessä kokemuksessa olevan hyvän, kauniin ja toden hengellisen yhdistymisen todellistuma.

    16. (157.5) 14:4.13 Siinä kun evolutionaaristen maailmojen uskonpoikien osoittama palvonta edistää Universaalisen Isän rakkauden täyttymistä, siinä Havonan luotujen harjoittama ylevä jumalointi täyttää jumalallisen kauneuden ja totuuden täydelliset ihanteet. Kun kuolevainen ihminen pyrkii täyttämään Jumalan tahdon, nämä keskusuniversumin olennot elävät täyttääkseen Paratiisin-Kolminaisuuden ihanteet. Jo yksin olemukseltaan he ovat Jumalan tahto. Ihminen iloitsee Jumalan hyvyydestä, havonalaiset riemuitsevat jumalallisesta kauneudesta, samalla kun te molemmat saatte osaksenne sitä huolenpitoa, joka ilmenee elävän totuuden luomana vapautena.

    17. (232.6)20:10.3 Luoja-Pojissa sekoittuu Universaalisen Isän rakkaus Iankaikkisen Pojan laupeuteen, ja se paljastuu paikallisuniversumeille Mikaelien luomisvoimana, rakkaudentäyteisenä huolenpitona ja ymmärtäväisenä hallitsijanvaltana. Hallinnollisissa Pojissa paljastetaan Iankaikkisen Pojan laupeus — Äärettömän Hengen hoivaan yhdistyneenä — evolutionaarisille maailmoille näiden tuomitsemis-, palvelu- ja lahjoittautumis- Avonaalien elämänkaaressa. Kolminaisuuden Opettaja-Pojissa koordinoituvat kolmen Paratiisijumaluuden rakkaus, laupeus ja huolenpito korkeimmilla ajallis-avaruudellisilla arvotasoilla, ja ne esitetään universumeille elävänä totuutena, jumalallisena hyvyytenä ja todellisena hengellisenä kauneutena.

    18. (507.3) 44:7.2 Kauneus, rytmi ja harmonia liittyvät älyllisesti yhteen ja ovat hengellisesti sukua toisilleen. Totuus, fakta ja asioiden keskinäinen yhteys ovat älyllisessä mielessä erottamattomia, ja ne yhdistyvät filosofisiin kauneuden käsityksiin. Hyvyys, vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus ovat filosofisessa mielessä sukua toisilleen ja hengellisesti yhteen sidottuja elävän totuuden ja jumalallisen kauneuden kanssa.

    19. (507.4) 44:7.3 Oikean filosofian kosmiset käsitykset, taivaallisen taidetoiminnan antama kuva tai kuolevaisen yritys kuvailla ihmisen tajuamaa jumalallista kauneutta eivät voi milloinkaan olla kaikin puolin tyydyttäviä, jos tällainen luodun etenemispyrkimys on epäyhtenäistä. Nämä kehittyvän luodun sisäisen jumalallisen yllykkeen aikaansaannokset saattavat olla älyllisesti tosia, emotionaalisesti kauniita ja hengellisesti hyviä, mutta julkitulon todellinen sielu niistä puuttuu, elleivät nämä totuutta edustavat realiteetit, kauneutta ilmentävät tarkoitukset ja hyvyydestä kertovat arvot yhdisty taidetyöntekijän, tieteenharjoittajan tai filosofin elämänkokemuksessa.

    20. (507.5) 44:7.4 Jumalassa nämä jumalalliset ominaisuudet ovat täydellisesti ja absoluuttisesti yhdistyneitä. Ja jokainen Jumalaa tunteva ihminen tai enkeli omaa potentiaalin minuutensa rajattomaan ilmaisemiseen yhtenäisen itsensätoteuttamisen alati edistyvillä tasoilla sillä keinoin, että hän käy loputtomasti yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi — sillä, että hän kokemuksellisesti evolutionaarisessa kokemuksessa yhdistää ikuisen totuuden, universaalisen kauneuden ja jumalallisen hyvyyden yhdeksi kokonaisuudeksi.

    21. (625.9) 55:3.10 Näissä suurenmoisissa maailmoissa jakso, jolloin vanhemmat saavat lapsia, ei jatku erityisen pitkään. Ei ole kovin suositeltavaa päästää lapsiperheessä ikäeroja kasvamaan liian suuriksi. Kun lapsilla ei ole suuria ikäeroja, he kykenevät antamaan paljon enemmän keskinäisen kasvatuksensa hyväksi. Ja lapset saavuttavat näissä maailmoissa suurenmoisen kouliintumisen sellaisten kilpajärjestelmien avulla, jotka edellyttävät halullista eteenpäin pyrkimistä totuuden, kauneuden ja hyvyyden oppimisen pitkälle edistyneillä alueilla ja monenlaista pystyvyyttä edustavilla osa-alueilla. Ei ole pelkoa, etteikö tällaisilla glorifioiduilla sfääreilläkin ilmenisi paljon pahaa, todellista tai potentiaalista, mikä on totuuden ja erheen, hyvän ja pahan, synnin ja vanhurskauden välillä tehtävän valinnan kannalta haastavaa.

    22. (641.4) 56:6.3 Seitsemän superuniversumin evolutionaarisissa maailmoissa elävät aineellisen mielen omaavat luodut voivat ymmärtää Jumaluuden ykseyttä vain sellaisena kuin se on parhaillaan kehittymässä tässä Korkeimman Olennon voiman ja persoonallisuuden synteesissä. Jumala ei millään olemassaolon tasolla voi ylittää tällaisella tasolla elävien olentojen käsityskykyä. Kuolevaisen ihmisen täytyy totuutta tuntemalla, kauneutta arvostamalla ja hyvyyttä palvomalla kehittää kyky rakkauden Jumalan tuntemiseen ja kohoavien jumaluustasojen kautta edetä sitten Korkeimman ymmärtämiseen. Kun Jumaluus on näin käsitetty voiman osalta yhdistyneeksi, voidaan tämä sen jälkeen personoida hengen osalta luodun olennon ymmärrettäväksi ja saavutettavaksi.

    23. 10. Totuus, kauneus ja hyvyys (646) 56:10

    24. (646.3) 56:10.2 Tämän loistavan aikakauden alusta sen loppuun asti on alati edistyvien kuolevaisten keskeisimpänä pyrkimyksenä ymmärtää entistä paremmin ja tiedostaa entistä täydemmin Jumaluuden ymmärrettävät alkutekijät: totuus, kauneus ja hyvyys. Tässä on kysymys ihmisen pyrkimyksestä löytää Jumala mielestä, aineesta ja hengestä. Ja tätä etsintää jatkaessaan kuolevainen havaitsee uppoutuneensa yhä syvemmälle filosofian, kosmologian ja jumalallisuuden kokemukselliseen tutkimiseen.

    25. (646.9) 56:10.8 3. Eettinen herkkyys. Kauneuden arvostaminen johtaa totuuden tajuamisen kautta tuntemukseen niiden asioiden ikuisesta kestävyydestä, jotka vaikuttavat jumalallisen hyvyyden tunnistamiseen Jumaluuden suhteista kaikkiin olentoihin; ja näin kosmologiakin johtaa jumalallisten todellisuusarvojen tavoitteluun — jumalatietoisuuteen.

    26. (646.10) 56:10.9 Valoon ja elämään asettuneet maailmat keskittyvät näin täysimääräisesti totuuden, kauneuden ja hyvyyden käsittämiseen siksi, että näihin kvaliteettiarvoihin sisältyy ilmoitus Jumaluudesta ajallisuuden ja avaruuden maailmoille. Ikuisen totuuden merkitykset vetoavat yhdessä sekä kuolevaisen ihmisen älylliseen että hänen hengelliseen olemukseensa. Universaalinen kauneus sisältää kosmisen luomistuloksen sopusointuiset keskinäissuhteet ja rytmit; tämä on selkeämmin sanottuna edellä mainittu älyllinen viehättyminen, ja se johtaa aineellisen universumin yhtenäiseen ja synkroniseen käsittämiseen. Jumalallinen hyvyys edustaa infiniittisten arvojen paljastamista finiittiselle mielelle, jotta ne tulisivat siellä oivalletuiksi ja nostetuiksi ihmisen käsityskyvyn hengellisen tason kynnykselle.

    27. (647.1) 56:10.10 Totuus on tieteen ja filosofian perusta, ja se tarjoaa uskonnolle älyllisen kivijalan. Kauneus on taiteen, musiikin ja koko inhimillisen kokemuksen mielekkäiden rytmien kummi. Hyvyyteen sisältyy etiikan, moraalisuuden ja uskonnon taju — kokemuksellinen täydellisyydenkaipuu.

    28. (647.6) 56:10.15 Niinpä totuus, kauneus ja hyvyys — ihmisen älyllinen lähestymistie mielen, aineen ja hengen universumiin — on liitettävä yhdeksi yhtenäiseksi käsitykseksi jumalallisesta ja korkeimmasta ihanteesta. Niin kuin kuolevainen persoonallisuus yhdistää ihmiskokemuksen aineeseen, mieleen ja henkeen, samoin tulee tästä jumalallisesta ja korkeimmasta ihanteesta Korkeimmuudessa voimaan yhdistynyttä ja sitten isällisen rakkauden Jumalaksi personoitunutta.

    29. (647.8) 56:10.17 Universaalinen kauneus on sitä, että tunnistaa Paratiisin Saaren heijastumisen aineellisessa luomistuloksessa, kun ikuinen totuus taas on niiden Paratiisin-Poikien erityinen palvelus, jotka sen lisäksi, että he lahjoittautuvat kuolevaisten sukukunnille, myös vuodattavat Totuuden Henkensä kaikkien kansojen päälle. Jumalallinen hyvyys tulee täysimääräisemmin esille Äärettömän Hengen moninaisten persoonallisuuksien rakastavassa huolenpidossa. Mutta rakkaus, näiden kolmen laatumääreen yhteissumma, on ihmisen oivallus Jumalasta hänen henki-Isänään.

    30. (648.3) 56:10.20 Finiittisen ihmisen kannalta totuus, kauneus ja hyvyys kattavat täyden ilmoituksen jumalallisuustodellisuudesta. Kun tämä Jumaluuden rakkaudeksi ymmärtäminen saavuttaa Jumalaa tuntevien kuolevaisten elämässä hengellisen julkitulon, satona korjataan silloin jumalallisuuden hedelmiä: älyllistä rauhaa, sosiaalista edistystä, moraalista tyydytystä, hengellistä iloa ja kosmista viisautta. Valon ja elämän seitsemännessä vaiheessa olevassa maailmassa elävät edistyneet kuolevaiset ovat oppineet, että rakkaus on se, mikä on maailmankaikkeudessa suurinta. Ja he tietävät, että Jumala on rakkaus.

    31. (804.16) 71:4.16 Aidon veljeyden ilmaantuminen on merkkinä sellaisen yhteiskuntajärjestyksen saavuttamisesta, jossa kaikki ihmiset iloitsevat saadessaan kantaa toistensa taakkoja; heillä on elävä halu toteuttaa käytännössä kultaista sääntöä. Mutta tällainen ihanneyhteiskunta ei ole toteutettavissa, kun joko heikot tai häijyt vaanivat tilaisuutta käyttää epäoikeudenmukaisesti ja häikäilemättä hyväkseen niitä, joiden pääasiallisena vaikuttimena on totuuden, kauneuden ja hyvyyden palvelukseen antautuminen. Tällaisessa tilanteessa on vain yksi järkevä menettelytapa: ”Kultaisen säännön noudattajat” voivat perustaa oman edistyksellisen yhteisönsä, jossa he elävät ihanteidensa mukaisesti ja pitävät samalla yllä riittävää puolustuskykyä niitä henkisessä pimeydessä vaeltavia tovereitaan vastaan, jotka saattaisivat yrittää joko käyttää hyväkseen heidän mieltymystään rauhanomaisuuteen tai hävittää heidän edistyvän sivilisaationsa.

    32. (966.3) 87:7.8 Mikään kultti ei voi jatkua pitkään ja myötävaikuttaa sosiaalisen sivilisaation edistymiseen ja yksilön hengelliseen tavoitteiden saavuttamiseen, ellei sen pohjana ole kodin biologinen, sosiologinen ja uskonnollinen merkityksellisyys. Kestävän kultin pitää symboloida sitä, mikä loputtoman muutoksen keskellä on pysyvää; sen täytyy nostaa kunniaan se, mikä yhdistää alati muuttuvan sosiaalisen muodonmuutoksen virran. Sen on tunnettava todelliset merkitykset, ylevöitettävä kauniit suhteet ja nostettava kunniaan aidon jalouden hyvät arvot.

    33. (999.3) 91:5.7 Mutta niiden ihmisten, joiden mieli omaa enemmän hengellistä valistuneisuutta, tulisi suhtautua kärsivällisesti ja suvaitsevasti niihin älyllisiin ihmisiin, joiden kyvykkyys on vähäisempää ja jotka kaipaavat symboliikkaa saadakseen heiveröisen hengellisen ymmärryksensä liikkeelle. Voimakkaiden ei tule suhtautua halveksuen heikkoihin. Ne, jotka symboliikattakin ovat jumalatietoisia, eivät saa evätä symbolin armopalvelusta niiltä, joiden on vaikea palvoa Jumaluutta ja kunnioittaa totuutta, kauneutta ja hyvyyttä ulkonaisiin muotoihin ja rituaaleihin turvautumatta. Rukoilevassa palvonnassa useimmat kuolevaiset muodostavat mielessään jonkin symbolin hartaudenharjoitustensa kohteesta ja päämäärästä.

    34. (1000.5) 91:7.4 Ihmismieli on avoin niin kutsutulle henkeytykselle ollessaan vastaanottavainen joko alitajunnasta nouseville asioille tai ylitajunnasta tulevalle virikkeelle. Kummassakin tapauksessa yksilöstä tuntuu, että nämä tajunnan sisällön laajenemiset ovat peräisin enemmän tai vähemmän hänen ulkopuoleltaan. Hillitön mystinen haltioituminen ja valtoimenaan vellova uskonnollinen hurmio eivät ole henkeytymisen todisteita, ne eivät ole sellaisia jumalallisia todisteita, jollaisiksi niitä saatetaan väittää.

    (1000.6) 91:7.5 Kaikkien näiden outojen — mystisyydestä, hurmioitumisesta ja henkeytymisestä kielivien — uskonnollisten kokemusten järjellisyyden koetteena on hyvä tarkkailla, saavatko nämä ilmiöt yksilön:

    (1000.7) 91:7.6 1. Nauttimaan paremmasta ja täysimääräisemmästä terveydestä.
    (1000.8) 91:7.7 2. Toimimaan entistä tehokkaammin ja käytännöllisemmin mentaalisessa elämässään.
    (1000.9) 91:7.8 3. Jakamaan entistä täydellisemmin ja riemullisemmin uskonnollista kokemustaan muille.
    (1000.10) 91:7.9 4. Entistä täysimääräisemmin hengellistämään sitä tapaa, jolla hän elää jokapäiväistä elämäänsä, samalla kun hän uskollisesti suorittaa kuolevaisen olemassaolon rutiiniin kuuluvat arkipäiväiset velvollisuudet.
    (1001.1) 91:7.10 5. Lisäämään rakkauttaan ja arvonantoaan totuutta, kauneutta ja hyvyyttä kohtaan.
    (1001.2) 91:7.11 6. Säilyttämään kulloinkin tunnustetut sosiaaliset, moraaliset, eettiset ja hengelliset arvot.
    (1001.3) 91:7.12 7. Lisäämään hengellistä viisauttaan — jumalatietoisuuttaan.

    35. (1002.3) 91:8.11 Jumala vastaa ihmisen rukoukseen paljastamalla hänelle entistä enemmän totuutta, antamalla hänelle entistä enemmän kauneuden arvostamisen kykyä ja laajentamalla hänen käsitystään hyvyydestä. Rukous on subjektiivinen ele, mutta se luo yhteyden mahtaviin objektiivisiin realiteetteihin inhimillisen kokemisen hengellisillä tasoilla. Se on ihmisen mielekäs yritys tavoittaa ihmisen yläpuolella olevia arvoja. Se on voimallisin hengellisen kasvun kiihoke.

    36. (1011.15) 92:6.17 Heprealaiseen uskontoon sisältyy filosofinen siirtymä polyteismistä monoteismiin. Se on evoluution mukainen yhdysside kehitysuskontojen ja ilmoitususkontojen välillä. Heprealaiset olivat ainoa läntinen kansa, joka seurasi alkuaikojen evolutionaarisia jumaliaan suoraan ilmoituksen esittämään Jumalaan. Muttei tämä totuus koskaan ennen Jesajan aikoja saavuttanut laajaa hyväksyntää, Jesajan, joka jälleen kerran opetti Universaaliseen Luojaan yhdistyneen rotukohtaisen jumaluuden sekoittunutta ideaa: ”Oi, Sotajoukkojen Herra, Israelin Jumala, sinä olet Jumala ja vain sinä; sinä olet tehnyt taivaan ja maan.” Länsimaisen sivilisaation säilymisen toivo piili yhteen aikaan heprealaisten ylevissä hyvyyden käsityksissä ja helleenien edistyneissä kauneuden käsityksissä.

    37. (1089.12)99:4.4 Liittyypä sivilisaation sosiaaliseen ja taloudelliseen kasvuun millaisia mullistuksia hyvänsä, niin uskonto on aitoa ja arvokasta, jos se vaalii yksilössä kokemusta, jossa vallitsee totuuden, kauneuden ja hyvyyden yksinvalta, sillä sellainen on aito hengellinen käsitys korkeimmasta todellisuudesta. Ja rakkauden ja palvonnan kautta tästä tulee mielekästä, koska kysymyksessä on lähimmäisen suhde ihmiseen ja pojan suhde Jumalaan.

    38. (1092.2)99:6.2 Uskonnon sosiaalistamisella on todellinen tarkoituksensa. Uskonnollisten ryhmätoimintojen tarkoituksena on tuoda vaikuttavalla tavalla esille uskonnon kuuliaisuussuhteet; moninkertaistaa totuuden, kauneuden ja hyvyyden houkuttelevuus; vaalia korkeampien arvojen puoleensa vetäviä aspekteja; lisätä epäitsekkääseen toveruuteen kuuluvaa palvelevaisuutta; nostaa perhe-elämään sisältyvät potentiaalit kunniaan; edistää uskonnollista kasvatusta; tarjota viisaita neuvoja ja hengellistä opastusta ja rohkaista ryhmässä tapahtuvaa palvontaa. Ja kaikki elävät uskonnot rohkaisevat ihmisten välistä ystävyyttä, säilyttävät moraalisuutta, edistävät keskinäistä hyvinvointia ja luovat hyvät edellytykset oman ikuisen pelastuksen sanomansa kannalta keskeisen evankeliumin levitystyölle.

    39. (1096.1) 100:2.4 Hengellisyydestä tulee oitis se osoitin, joka ilmoittaa, miten lähellä Jumalaa ihminen on ja miten hyödyllinen hän on kanssaihmisilleen. Hengellisyys lisää ihmisen kykyä nähdä kauneutta aineellisissa olevaisissa, tunnistaa totuutta merkityksissä ja havaita hyvyyttä arvoissa. Hengellisen kehittymisen määrää sen kapasiteetti, ja se on suoraan verrannollinen siihen, missä määrin rakkauden itsekkäät piirteet on eliminoitu.

    40. (1114.5) 101:8.1 Uskomus on noussut uskon tasolle, kun se antaa suunnan elämälle ja määrää elämäntavan muodot. Jonkin opetuksen hyväksyminen todeksi ei ole uskoa, vaan se on pelkkää uskomusta. Ei myöskään varmuus eikä vakaumus ole uskoa. Mielen tila yltää uskon tasoille, vasta kun se tosiasiallisesti hallitsee elämäntapaa. Usko on aidon, omakohtaisen uskonnollisen kokemuksen elävä attribuutti. Totuuteen uskotaan, kauneutta ihaillaan ja hyvyyttä kunnioitetaan, mutta niitä ei palvota; sellainen pelastavaa uskoa osoittava suhtautuminen keskittyy vain ja yksin Jumalaan, joka on kaikkien näiden personoituma ja äärettömän paljon enemmän.

    41. (1142.1) 103:9.10 Heti kun järki tajuaa oikean ja väärän, se osoittaa viisautta; kun viisaus valitsee oikean ja väärän, totuuden ja erheen välillä, se osoittaa hengen johdatusta. Ja näin mielen, sielun ja hengen toiminnot liittyvät aina läheisesti toisiinsa, ja ne ovat toiminnallisessa keskinäissuhteessa. Järki on tekemisissä tosiasiapohjaisen tiedon kanssa, viisaus filosofian ja ilmoituksen kanssa, usko elävän hengellisen kokemuksen kanssa. Totuuden kautta ihminen saavuttaa kauneuden, ja hengellisen rakkauden avulla hän nousee hyvyyteen.

    42. (1164.2) 106:1.3 Seitsenkertainen Jumala merkitsee sitä, että Paratiisin-Jumaluus tuntee ajallisuudesta johtuvat esteet avaruuden evolutionaarisissa universumeissa. Olipa aineellinen, eloonjäämisen piiriin kuuluva persoonallisuus peräisin miten etäältä Paratiisista, miten syvältä avaruudesta hyvänsä, Seitsenkertaisen Jumalan havaitaan silti olevan siellä läsnä ja pitävän yllä totuutta, kauneutta ja hyvyyttä merkitsevää rakastavaa ja armeliasta hoivaa tällaisen keskeneräisen, kilvoittelevan ja evolutionaarisen luodun hyväksi. Seitsenkertaisen osoittama jumalallisuushoiva ulottuu sisäänpäin Iankaikkisen Pojan kautta Paratiisin-Isään ja ulospäin Päivien Muinaisten kautta universumien Isiin — Luoja-Poikiin.

    43. (1175.1) 106:9.12 Aineellisten, evolutionaaristen ja finiittisten luotujen osalta Isän tahdon noudattamiseen perustuva elämä johtaa suoraa tietä siihen, että henki saa persoonallisuuden areenalla hallitsevan aseman ja tuo tällaiset luodut askelen lähemmäksi Isä-Infiniittisen käsittämistä. Tällainen Isä-elämä on elämää, joka perustuu totuuteen, on herkkä kauneudelle ja on hyvyyden hallitsema. Tämänkaltaista, Jumalaa tuntevaa henkilöä valaisee sisäisesti palvonta, ja ulkoisesti hän antautuu kaikkien persoonallisuuksien universaalisen veljeskunnan varauksettomaan palvelemiseen, palvelevaan hoivantaan, jonka täyttää laupeus ja jonka motiivina on rakkaus, samalla kun kaikki nämä elämän ominaisuudet yhdistyvät kehittyvässä persoonallisuudessa kosmista viisautta, itsensätoteuttamista, Jumalan löytämistä ja Isän palvomista merkitsevillä, yhä korkeammalle nousevilla tasoilla.

    44. (1199.1) 109:4.6 Suuntaajat saattavat jossakin mielessä olla edistämässä jonkinmääräistä planetaarista ristipölyttymistä totuuden, kauneuden ja hyvyyden aloilla. Mutta niille annetaan perin harvoin kahta asumiskokemusta samalla planeetalla. Urantialla ei tällä haavaa palvele yhtään sellaista Suuntaajaa, joka olisi ollut tässä maailmassa ennenkin. Minä tiedän, mistä minä puhun, sillä Uversan arkistoissa meillä on Suuntaajien numerot ja ansioluettelot.

    45. (1199.3) 109:5.2 Toisinaan on mahdollista saada mieli valaistumaan, on mahdollista kuulla sisälläsi jatkuvasti puhuvaa jumalallista ääntä niin, että saatat päästä osittaiseen tietoisuuteen sisimmässäsi pysyvästi asuvan potentiaalisen persoonallisuuden viisaudesta, totuudesta, hyvyydestä ja kauneudesta.

    46. (1206.4) 110:3.6 Sinun ei tule suhtautua Suuntaajasi kanssa harjoittamaasi yhteistyöhön kuin kysymyksessä olisi kovinkin tietoinen prosessi, sillä sitä se ei ole. Mutta motiivisi ja päätöksesi, uskollisuutta ilmentävät ratkaisusi ja ylevimmät halusi ovat kyllä sitä, mitä todellisella ja tehokkaalla yhteistyöllä tarkoitetaan. Voit tietoisesti lisätä harmoniaa itsesi ja Suuntaajan välillä sillä, että

    (1206.5) 110:3.7 1. Päätät vastata jumalalliseen johdatukseen; vilpittömästi perustat ihmiselämäsi korkeimmalle tietoisuudelle totuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä ja sitten viisauden, palvonnan, uskon ja rakkauden avulla sovitat nämä jumalallisuudesta kertovat ominaisuudet yhteen.

    (1206.6) 110:3.8 2. Rakastat Jumalaa ja haluat olla hänen kaltaisensa — aidosti toteat taivaallisen Vanhemman olevan jumalallinen isäsi ja rakastaen palvot häntä.

    (1206.7) 110:3.9 3. Rakastat ihmistä ja tahdot vakavissasi palvella häntä — täydestä sydämestäsi toteat ihmisten olevan veljiä, mihin liittyy älyllinen ja viisas kiintymys jokaista kaltaistasi kuolevaista kohtaan.

    (1206.8) 110:3.10 4. Riemumielin hyväksyt kosmisen kansalaisuuden — toteat rehellisesti aste asteelta enenevät velvollisuutesi Korkeinta Olentoa kohtaan, tiedostat evolutionaarisen ihmisen ja kehittyvän Jumaluuden välisen keskinäisen riippuvuussuhteen. Tällöin on käsillä kosmisen moraalisuuden synty ja universaalisen vastuullisuuden orastava tajuaminen.

    47. (1217.1) 111:1.6 Mieli on se kosminen instrumentti, jolla ihmisen tahto voi soittaa hävityksen epäsointuja tai josta tämä sama ihmistahto voi loihtia esiin jumalaansamastumisen ja sitä seuraavan ikuisen eloonjäämisen ihania säveliä. Ihmiselle lahjoitettu Suuntaaja on täysin kuuro pahuudelle ja on syntiin kykenemätön, mutta turmeltuneen ja omaa etuaan ajavan ihmistahdon synnilliset vehkeilyt voivat tosiasiassa väännellä ja vääristää kuolevaisen mielen ja tehdä siitä pahan ja ruman. Tästä mielestä on Jumalaa tuntevan ihmisen henkisesti valaistuneen tahdon mukaisesti yhtä hyvin tehtävissä jalo, kaunis, tosi ja hyvä — eittämättömän suuri.

    48. (1219.6) 111:3.7 Sikäli kuin ihmisen kehittyvästä morontiasielusta tulee jumalatietoisuuden arvotodellistumana totuuden, kauneuden ja hyvyyden läpitunkema, niin tämän tuloksena olevasta olennosta tulee samassa määrin hävittämättömissä oleva. Ellei ole mitään ikuisten arvojen säilymistä ihmisen kehittyvässä sielussa, silloin kuolevaisten olemassaolo on vailla merkitystä, ja elämä itse on traaginen harha. Mutta ikuinen totuus kuuluu: Minkä ajallisuudessa aloitatte, sen viette varmasti päätökseen ikuisuudessa — jos se on loppuunsaattamisen arvoista.

    49. (1237.1) 112:6.9 Eloonjäämisen arvoinen sielu heijastaa uskollisesti aineellisen älymekanismin — minuuden identiteetin entisen olinpaikan — sekä laadullisia että määrällisiä toimintoja ja motivaatioita. Totuuden, kauneuden ja hyvyyden valitessaan kuolevaisen mieli astuu universumissa vietettävään esimorontiaaliseen elämänvaiheeseensa, joka sujuu viisaudenhengen johdolla yhdistyneiden seitsemän mielenauttajahengen suojeluksessa. Myöhemmin eli sitten kun esimorontiaalista saavutustasoa edustavat seitsemän kehää on suoritettu, morontiamielenä tunnetun antimen lisääminen mielenauttajan toimikenttänä olevan mielen päälle saattaa alkuunsa paikallisuniversumissa tapahtuvaa edistymistä merkitsevän esihengellisen eli morontiaelämänvaiheen.

    50. (1260.3) 115:1.2 Universumia koskevat käsitepuitteet ovat vain suhteellisen tosia. Ne ovat käyttökelpoinen tukirakennelma, jonka täytyy lopulta väistyä avartuvan kosmisen ymmärryksen laajentumien tieltä. Ymmärrykset totuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä, moraalisuudesta, etiikasta, velvollisuudesta, rakkaudesta, jumalallisuudesta, alkuperästä, olemassaolosta, tarkoituksesta, kohtalosta, ajallisuudesta, avaruudesta ja jopa Jumaluudesta ovat vain suhteellisen tosia. Jumala on paljon, paljon enemmän kuin Isä, mutta Isä on ihmisen korkein käsitys Jumalasta. Orvontonissa, Havonassa ja Paratiisissa saavutettavat kuolevaisten tasoa korkeammalla olevat käsitykset Jumaluudesta laajentavat kuitenkin sitä kuvaa, jossa Luojan ja luodun välinen suhde esitetään Isän ja Pojan välisenä suhteena. Ihmisen täytyy ajatella kuolevaisen olennon universumipuitteissa, mutta se ei tarkoita, ettei hän voi nähdä mielessään muita ja ylevämpiä kehyksiä, joissa ajattelu on mahdollista.

    51. (1263.6) 115:3.19 Korkeimman Olennon totuuden, kauneuden ja hyvyyden lopullinen selvillesaanti vasta voisi avata edistyvälle luodulle ne perimmäistä jumaluutta ilmentävät absoluuttiset ominaisuudet, jotka ovat totuuden, kauneuden ja hyvyyden käsitetasojen tuolla puolen.

    52. (1278.5) 117:1.1 Korkein on fyysisestä sopusoinnusta syntyvä kauneus, älyllisestä merkityksestä syntyvä totuus ja hengellisestä arvosta syntyvä hyvyys. Hän on aitoon menestykseen sisältyvä suloisuus ja ikuiseen perilletuloon sisältyvä riemu. Hän on suuruniversumin ylisielu, finiittisen kosmoksen tietoisuus, finiittisen todellisuuden täyttymys ja Luoja–luotu-kokemuksen personoituma. Koko vastaisen ikuisuuden Korkein Jumala tulee tuomaan julki tahdonalaisen kokemuksen todellisuutta Jumaluuden kolminaisuussuhteissa.

    53. (1279.5) 117:1.7 Totuus, kauneus ja hyvyys korreloituvat Hengen hoivassa, Paratiisin suurenmoisuudessa, Pojan armeliaisuudessa ja Korkeimman kokemuksessa. Korkein Jumala on totuus, kauneus ja hyvyys, sillä nämä jumaluutta luonnehtivat käsitteet edustavat ideainmuodostuksellisen kokemuksen finiittisiä enimmäisarvoja. Näiden jumaluuden kolmiyhteisten laatumääreiden ikuiset lähteet ovat finiittistä korkeammalla olevilla tasoilla, mutta luotu voisi tällaiset lähteet käsittää vain supertotuudeksi, superkauneudeksi ja superhyvyydeksi.

    54. (1293.1) 117:7.17 Noiden tulevien päivien täydellistynyt suuruniversumi tulee olemaan varsin erilainen kuin se on nykyään. Avaruuden galaksien sykähdyttävät organisointihankkeet, elämän istuttaminen ajallisuuden epävakaisiin maailmoihin ja harmonian luominen kaaoksesta, kauneuden kehittäminen potentiaaleista, totuuden luominen merkityksistä ja hyvyyden kehittäminen arvoista, kaikki ne kuuluvat silloin menneisyyteen. Ajallisuuden universumit ovat saavuttaneet finiittisen kohtalon täyttymyksen! Ja ehkäpä silloin levähdetään hetken aikaa, rentoudutaan aikakaudet aikakausien perään jatkuneesta kamppailusta evolutionaarisen täydellisyyden saavuttamiseksi. Mutta ei kauan! Varmasti, taatusti ja heltymättömästi Perimmäisen Jumalan esille nousevan Jumaluuden arvoitus antaa haasteen näille vakiintuneiden universumien täydellistyneille kansalaisille, niin kuin Korkeimman Jumalan tavoittelu kerran toimi haasteena heidän eteenpäin ponnisteleville esivanhemmilleen. Kosmista päämäärää verhoava esirippu vetäytyy sivuun ja paljastaa uusilla ja korkeammilla, luotujen kokemuksen perimmäisyydessä paljastuneilla tasoilla tapahtuvan Universaalisen Isän saavuttamiseen tähtäävän houkuttelevan absoniittisen tavoittelun transsendenttisen suurenmoisuuden.

    55. (1299.3) 118:5.3 Kuolevaisen tietoisuus etenee tosiasiasta merkitykseen ja sen jälkeen arvoon. Luojan tietoisuus etenee ajatus-arvosta sana-merkityksen kautta toiminnan tosiasiaan. Jumalan täytyy aina toimia murtautuakseen sen kvalifioimattomasta ykseydestä johtuvan umpikujan läpi, joka luonnostaan kuuluu eksistentiaaliseen infiniittisyyteen. Jumaluuden on aina tarjottava se malliuniversumi, ne täydelliset persoonallisuudet, ne alkuperäiset totuus, kauneus ja hyvyys, joita kohti kaikki jumaluuden alapuolella olevat luomukset ponnistelevat. Aina on Jumalan ensin löydettävä ihminen, jotta ihminen saattaisi myöhemmin löytää Jumalan. Aina täytyy olla olemassa Universaalinen Isä, ennen kuin ylipäätään voi olla olemassa universaalista poikautta ja siitä johtuvaa universaalista veljeyttä

    56. (1306.1) 118:10.12 Aineellisuuden piiriin kuuluvat luonnolliset tapahtumat näyttävät evolutionaarisen maailman alkuvaiheissa useinkin olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Siinä, mitä kehittyvässä maailmassa tapahtuu, on paljon sellaista, jota kuolevaisen ihmisen on kohtalaisen vaikea ymmärtää — luonnonlaki on perin usein ilmeisen julma, sydämetön ja piittaamaton kaikkea sitä kohtaan, mikä ihmiskäsityksen mukaan on totta, kaunista ja hyvää. Mutta kun ihmiskunta edistyy planetaarisessa kehityksessään, havaitsemme tämän katsantokannan muuttuvan seuraavien tekijöiden vaikutuksesta:

    (1306.2) 118:10.13 1. Ihmisen näköpiirin laajeneminen — hän ymmärtää jatkuvasti yhä enemmän maailmaa, jossa hän elää. Hänen kykynsä ajallisuuden aineellisten faktojen, ajattelun tuottamien merkityksellisten ideoiden ja hengellisen ymmärryksen tuottamien arvokkaiden ihanteiden käsittämiseen laajenee. Niin kauan kuin ihmiset mittaavat vain mittatikulla, joka edustaa fyysisluontoisia olevaisia, heillä ei ole toivoakaan koskaan löytää ajallisuudesta ja avaruudesta ykseyttä.

    (1306.3) 118:10.14 2. Ihmisen harjoittaman valvonnan laajeneminen — asteittain tapahtuva tietämyksen karttuminen aineellisen maailman laeista, hengellisen olemassaolon tarkoituksista ja näiden kahden todellisuuden filosofisen koordinoinnin mahdollisuuksista. Villi-ihminen oli luonnonvoimien hyökkäysten edessä avuton; omien sisäisten pelkojensa julman herruuden edessä hän mateli kuin orja. Puolittain sivistynyt ihminen alkaa jo availla luonnonmaailmoihin kätkeytyvien salaisuuksien aarreaitan lukkoja, ja hänen tieteensä alkaa hitaasti mutta tehokkaasti hävittää hänen taikauskoisia käsityksiään tarjotessaan uuden ja entistä laajemman tosiasiapohjaisen perustan filosofisten merkitysten ja aidon hengellisen kokemuksen sisältämien arvojen käsittämiseen. Sivistynyt ihminen saa planeettansa fyysiset vahvuudet jonakin päivänä koko lailla hallintaansa; hänen sydämessään olevaa Jumalan rakkautta vuodatetaan tehokkaasti kanssaihmisiä kohtaan tunnetun rakkauden muodossa, samalla kun ihmisolemassaoloon sisältyvät arvot alkavat lähestyä kuolevaisen olennon kapasiteetin äärirajoja.

    57. (1306.4) 118:10.15 3. Ihmisen integroituminen universumiin — ihmisen omaaman ymmärryksen lisääntyminen, mihin vielä liittyy ihmisen kokemuksellisten saavutusten runsastuminen, saattaa hänet läheisempään harmoniaan Korkeimmuuden yhdistävien läsnäolojen — Paratiisin-Kolminaisuuden ja Korkeimman Olennon — kanssa. Ja tämä juuri pitää huolen siitä, että Korkein on täysivaltainen maailmoissa, jotka jo kauan sitten ovat asettuneet valoon ja elämään. Tällaiset pitkälle ehtineet planeetat ovat toden totta kuin harmonisia runoelmia, kuin kuvia siitä saavutetun hyvyyden kauneudesta, johon on päästy kosmista totuutta tavoittelemalla. Ja jos jotakin tällaista voi tapahtua jo planeetalle, jotakin paljon suurenmoisempaa voi silloin tapahtua järjestelmälle ja suuruniversumin laajemmille yksiköille, sitten kun nekin saavuttavat vakiintuneisuuden, joka kertoo finiittisen kasvun potentiaalien ehtymisestä.

    58. (1429.1) 130:1.5 Jeesuksen viimeinen tapaaminen Gadiahin kanssa sujui hyvästä ja pahasta käydyn keskustelun merkeissä. Tätä nuorta filistealaista kiusasi kovasti se hänen epäoikeudenmukaisuutena tuntemansa seikka, että maailmassa esiintyi hyvän rinnalla pahaa. Hän sanoi: ”Jos Jumala on loputtoman hyvä, miten hän voi sallia, että me kärsimme pahan aiheuttamista murheista; ja kuka ylipäätään luo pahan?” Noihin aikoihin monet vielä uskoivat, että Jumala loi niin hyvän kuin pahankin, mutta Jeesus ei tällaista erhettä koskaan opettanut. Tähän kysymykseen vastatessaan Jeesus sanoi: ”Veljeni, Jumala on rakkaus. Hän on sen vuoksi pakostakin hyvä, ja hänen hyvyytensä on niin suurta ja todellista, ettei siihen kerta kaikkiaan mahdu mitään niin pientä ja epätodellista kuin paha. Jumala on niin positiivisesti hyvä, että hänessä ei ehdottomasti ole sijaa negatiiviselle pahalle. Paha on niiden ihmisten epäkypsä valinta ja ajattelematon harha-askel, jotka vastustavat hyvyyttä, hylkivät kauneutta ja jotka ovat epälojaaleja totuudelle. Paha on vain kypsymättömyydestä johtuvaa sopeutumattomuutta tai tietämättömyyden hajottavaa ja vääristelevää vaikutusta. Paha on se väistämätön pimeys, joka seuraa valon epäviisaan hylkäämisen kintereillä. Pahaa on, mikä on pimeää ja epätotta, ja mistä tietoisesti omaksuttuna ja tieten tahtoen hyväksyttynä tulee synti.

    59. (1431.2) 130:2.7 Tämä oli keskustelu, joka jatkui pitkälle yöhön, ja sen kuluessa nuori mies pyysi Jeesusta kertomaan, mikä ero on Jumalan tahdon ja sen ihmismielen tekemänvalinnan välillä, jota sitäkin kutsutaan tahdoksi. Jeesuksen vastauksen ydinsisältö oli seuraava: Jumalan tahto on Jumalan toimintatapa; kumppanuutta Jumalan tekemän valinnan kanssa, kun edessä on mikä tahansa potentiaalinen vaihtoehto. Jumalan tahdon tekeminen on sen vuoksi etenevä kokemus yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi muuttumisesta, ja Jumala on kaiken hyvän, kauniin ja toden lähde ja määränpää. Ihmisen tahto on tie, jota ihminen ratkaisuja tehdessään noudattaa; se on kaikkea, mitä kuolevainen päättää olla ja tehdä. Tahto on tietoisen olennon harkiten tekemä valinta, joka johtaa älylliseen pohdintaan perustuvaan päätöksentekokäyttäytymiseen.

    60.

    (1458.2)132:2.5 Hyvyys kasvaa aina kohti uusia tasoja, joilla vapaus lisääntyy moraalisen itsensätodellistamisen ja hengellisen persoonallisuuden saavuttamisen myötä — sisimmässä olevan Suuntaajan löytämisen ja siihen samastumisen myötä. Kokemus on hyvää aina, kun se kohottaa kauneuden arvostamista, lisää moraalista tahtoa, avartaa totuuden näkemistä, laajentaa kykyä rakastaa ja palvella kanssaihmisiään, nostaa hengelliset ihanteet korkeuksiin ja yhdistää ihmisen korkeimmat ajalliset vaikuttimet hänen sisimmässään vaikuttavan Suuntaajan ikuisiin tavoitteisiin, mitkä kaikki johtavat suoraa tietä siihen, että ihmisen halu Isän tahdon täyttämiseen kasvaa entisestään, ja näin ne voimistavat Jumalan löytämisen ja yhä enemmän hänen kaltaisenaan olemisen jumalallista kaipuuta.

    61. (1458.4)132:2.7 Hyvyys on elävää, suhteellista, aina etenevää, se on poikkeuksetta omakohtainen kokemus, ja sen sekä totuuden ja kauneuden näkemisen välillä vallitsee aina vastaavuussuhde. Hyvyys löytyy, kun tunnistetaan hengellisen tason positiiviset totuusarvot, jotka ihmisen kokemuksessa täytyy saattaa vastakohta-asetelmaan hyvyyden negatiivisen vastapuolen — potentiaalisen pahan luomien varjojen — kanssa.

    62. (1458.6)132:2.9 Ylösnousevan kuolevaisen kyky minuutensa samastamiseen todellisten henkiarvojen kanssa on Paratiisin saavuttamiseen mennessä jo siinä määrin laajentunut, että sen tuloksena on sellainen täydellisyyden saavuttaminen, joka kertoo elämän valon olevan kuolevaisen omaisuutta. Tällaisesta täydellistyneestä henkipersoonallisuudesta tulee niin täysin, jumalallisesti ja hengellisesti hyvyyden, kauneuden ja totuuden positiivisiin ja ylivertaisiin laatumääreisiin yhdistynyt, ettei jäljellä ole mitään mahdollisuutta tällaisen vanhurskaan hengen luoda minkäänlaista potentiaalisen pahuuden negatiivista varjoa, kun siihen kohdistuu Paratiisin infiniittisten Hallitsijoiden jumalallisen valon tutkiva valohohde. Hyvyys ei missään tällaisissa henkipersoonallisuuksissa ole enää osittaista, vastakohtaista ja verrannollista, vaan siitä on tullut jumalallisesti täysimääräistä ja hengellisesti yltäkylläistä; se lähenee Korkeimman puhtautta ja täydellisyyttä.

    63. (1459.4)132:3.4 Ilmoitettu totuus, omakohtaisesti löydetty totuus, on ihmissielun ylin ilo; se on aineellisen mielen ja ihmisen sisimmässä olevan hengen yhteinen aikaansaannos. Tämän sielun, joka erottaa totuuden ja rakastaa kauneutta, ikuisen pelastuksen takaa se hyvyyden isoaminen ja janoaminen, joka panee tämän kuolevaisen kehittämään yksiselitteiseksi tavoitteekseen Isän tahdon täyttämisen, Jumalan löytämisen ja hänen kaltaisekseen tulemisen. Todellisen tiedon ja totuuden välillä ei koskaan vallitse ristiriitaa. Ristiriitaa saattaa kylläkin esiintyä tiedon ja ihmisen uskomusten välillä, uskomusten, joita värittää ennakkoluuloisuus, joita vääristää pelko ja joita hallitsee kammo joutua kasvokkain aineellisten seikkojen selvillesaamisen tai hengellisen edistymisen mukanaan tuomien uusien tosiasioiden kanssa.

    64. (1460.1)132:3.8 Hengellinen kehittyminen on kokemus siitä, että yhä useammin ja vapaaehtoisesti valitsee hyvyyden, mihin vielä liittyy se, että pahan mahdollisuus yhtäläisesti ja askel askeleelta vähenee. Päästäessä hyvyyden hyväksi tehdyn valinnan lopullisuuteen ja totuuden arvostamiskyvyn täysimääräisyyteen ilmaantuu sen myötä kauneuden ja pyhyyden täydellisyys, johon sisältyvä vanhurskaus ikiajoiksi estää sellaisen mahdollisuuden, että esiin nousisi edes potentiaalisen pahan ajatustakaan. Tällainen Jumalaa tunteva sielu ei luo mitään epäilevästä pahuudesta kertovaa varjoa, koska se toimii näin korkealla jumalallisen hyvyyden henkitasolla.

    65. (1461.4)132:4.6 Eräälle roomalaiselle sotilaalle hän sanoi, kun he kävelivät Tiberin vartta: ”Ole yhtä rohkea sydämessäsi kuin olet kättesi töissä. Rohkene tehdä oikeutta ja olla kyllin suuri osoittaaksesi armoa. Pakota alempi minäsi tottelemaan korkeampaa minääsi samalla tavoin kuin tottelet ylempiäsi. Pidä hyvyys kunniassa ja nosta totuus jalustalle. Valitse kaunis ruman sijasta. Rakasta kanssaihmisiäsi ja kurottaudu täysin sydämin kohti Jumalaa, sillä Jumala on Isäsi taivaassa.”

    66. (1583.5) 140:8.31 Mestari ei tarjonnut mitään ratkaisuja oman aikansa eikä minkään myöhemmänkään aikakauden ei-uskonnollisiin ongelmiin. Jeesus halusi kehittää ikuisten realiteettien hengellistä ymmärrystä ja kannustaa elämän omintakeiseen elämiseen liittyvää aloitteellisuutta. Hänen yksinomaisena mielenkiinnon kohteenaan olivat kaiken pohjalla vaikuttavat ja pysyvät ihmisrodun hengelliset tarpeet. Hän paljasti hyvyyden, joka on Jumalan vertaista. Hän kohotti rakkauden — totuuden, kauneuden ja hyvyyden — jumalalliseksi ihanteeksi ja ikuiseksi todellisuudeksi.

    67. (1728.4) 155:5.2 Samalla kun maailman uskontojen alkuperä on kahtalainen — luontainen ja ilmoituspohjainen — minä hyvänsä tiettynä aikakautena ja minkä hyvänsä tietyn kansan keskuudessa esiintyy kolme selvästi erottuvaa uskonnollisen antaumuksen muotoa. Ja nämä kolme uskonnollisen tarpeen ilmenemismuotoa ovat:

    (1728.5) 155:5.3 1. Primitiivinen uskonto. Puolittain luontainen ja vaistomainen tarve pelätä salaperäisiä energioita ja palvoa korkeampia voimia; pääasiassa fyysisen luonnon uskonto, pelon uskonto.

    (1728.6) 155:5.4 2. Sivilisaation uskonto. Sivistyvien rotujen edistyvät uskonnolliset käsitykset ja tavat — mielen uskonto — vakiintuneen uskonnollisen tradition arvovaltaan perustuva älyllinen teologia.

    (1728.7) 155:5.5 3. Aito uskonto — ilmoitukseen perustuva uskonto. Yliluonnollisia arvoja koskeva ilmoitus, osittainen ymmärrys ikuisista realiteeteista, välähdys taivaassa olevan Isän infiniittisen luonteen hyvyydestä ja kauneudesta — hengen uskonto, sellaisena kuin se tulee julki ihmisen kokemuksessa.

    68. (1738.4) 156:5.5 ”Mutta salli minun varoittaa sinua siitä järjettömyydestä, että ryhtyisit kukistamaan kiusausta sillä, että pelkän ihmistahdon voimin korvaat yhden halun toisella ja muka ylevämmällä halulla. Jos tosissasi haluat voittaa vähäarvoisemman ja alemman olemuksesi tuntemat kiusaukset, sinun on saavutettava sellainen tilanne, että hengellä on yliote niin, että olet tosiaankin ja kiistattomasti kehittänyt sellaisen tosiasiallisen kiinnostuksen ja rakkauden niitä korkeampia ja ihanteellisempia käyttäytymismuotoja kohtaan, jotka mielesi haluaa asettaa näiden kiusaukseksi tiedostamiesi alempien ja vähemmän ihanteellisten käyttäytymistapojen sijaan. Näin vapautumisesi tapahtuu pikemminkin hengellisen muuntumisen kautta kuin sillä, että yhä pahemmin kuormitat itseäsi kuolevaiselle ominaisten halujen pettävillä tukahduttamisyrityksillä. Vanha ja alempiarvoinen unohtuu rakastettaessa uutta ja suurempiarvoista. Kauneus korjaa aina voiton rumuudesta kaikkien niiden sydämessä, joita totuudenrakkaus valaisee. Uuteen ja vilpittömään hengelliseen kiintymykseen sisältyvällä karkottavalla energialla on valtava voima. Ja sanon taas kerran sinulle: Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita mieluummin paha hyvällä.”

    69. (1840.5) 167:6.6 Jos ei ole mahdollista palvoa Jumalaa luonnon tarjoamissa pyhäköissä, ihmisten tulisi parhaansa mukaan ottaa käyttöön kauniita huoneita, vetoavan yksinkertaisia ja taiteellisesti kaunistettuja pyhäkköjä, jotta ihmisen ylevimmät emootiot saataisiin siinä yhteydessä heräämään, kun hän älyllistä tietä pyrkii rakentamaan hengellisen yhteyden Jumalaan. Totuus, kauneus ja pyhyys ovat vaikuttavia ja tehokkaita apuneuvoja päästä aitoon palvontaan. Mutta hengen yhteyttä ei edistetä pelkästään pramean ja suurieleisen ihmisperäisen taiteen massiiviseen koristeellisuuteen ja ylenmääräiseen kauniiksi tekemiseen turvautumalla. Kauneus on uskonnolli­simmillaan, kun se on mahdollisimman yksinkertaista ja luonnon kaltaista. Miten onnetonta onkaan, jos käy niin, että pikkulapset saavat ensimmäisen kosketuksensa julkisen hartaudenharjoittamisen käsitteisiin kylmyyttä huokuvissa ja karuissa tiloissa, jotka ovat täysin vailla kauneuden vetovoimaa ja joissa ei ole mitään, joka toisi mieleen hyväntuulisuuden ja innoittavan pyhyyden! Lapsi tulisi tutustuttaa hartauselämään ulkona luonnossa, ja myöhemmin lapsi tulisi ottaa vanhempiensa mukana julkisiin uskonnollisiin kokoontumistiloi­hin, jotka ovat ainakin aineellisessa mielessä yhtä houkuttelevia ja taiteellisessa mielessä yhtä kauniita kuin on se koti, jossa hän joka päivä asuu.

    70. (1950.4) 180:5.9 Tämä sama filosofia jumalallisen totuuden elävästä joustavuudesta ja kosmisesta sopeutuvuudesta Jumalan jokaisen pojan yksilökohtaisiin edellytyksiin ja kapasiteettiin nähden on käsitettävä, ennen kuin voitte toivoa riittävällä tavalla ymmärtävänne Mestarin opetusta, jonka mukaan pahalle ei tule tehdä vastarintaa, sekä sitä, miten hän tätä käytännössä noudatti. Mestarin esittämä opetus on pohjimmiltaan hengellinen julistus. Edes hänen filosofiansa aineellisia seuraamuksia ei voi hyödyllisellä tavalla tarkastella erillään niiden hengellisistä korrelaatioista. Mestarin kehotuksen henki on siinä, ettei vastarintaa tehdä minkäänlaiselle itsekkäälle universumiin reagoimiselle, mutta siihen liittyy todellisia henkiarvoja omaavien vanhurskaiden tasojen tarmokas ja aste asteelta etenevä saavuttaminen. Näitä arvoja ovat jumalallinen kauneus, loputon hyvyys ja ikuinen totuus — Jumalan tunteminen ja yhä enemmän hänen kaltaisekseen tuleminen.

    71. (2043.1) 191:5.3 ”Rauha teille. Kokonaisen viikon ajan olen odottanut voidakseni ilmestyä uudelleen, kun olisitte kaikki läsnä kuullaksenne vielä kerran valtuutuksen, joka teillä on mennä kaikkeen maailmaan ja julistaa tätä valtakunnan evankeliumia. Sanon siis teille: Niin kuin Isä lähetti minut maailmaan, niin lähetän minäkin teidät. Niin kuin minä olen tehnyt Isää tunnetuksi, niin pitää teidänkin tehdä tunnetuksi jumalallista rakkautta, mutta ette tee sitä pelkillä sanoilla, vaan sillä, miten päivittäin elätte. Lähetän teidät matkaan, ei rakastamaan ihmisten sielua, vaan mieluumminkin rakastamaan ihmisiä. Teidän on määrä paitsi julistaa taivaan iloja myös tuoda päivittäisessä kokemuksessanne esille näitä jumalallisen elämän henkirealiteetteja, koska teillä uskon kautta jo on ikuinen elämä Jumalan antamana lahjana. Kun teillä on uskoa, kun korkeuksista on tullut päällenne voima, Totuuden Henki, ette kätke lamppuanne tänne suljettujen ovien taakse, vaan teette koko ihmiskunnalle tunnetuksi Jumalan rakkautta ja armoa. Nyt te pelosta karttelette epämiellyttävän kokemuksen tosiasioita, mutta sitten kun teidät on kastettu Totuuden Hengellä, lähdette uljaasti ja riemullisesti kohtaamaan ne uudet kokemukset, jotka tuo tullessaan hyvän sanoman julistaminen ikuisesta elämästä Jumalan valtakunnassa. Saatte muutaman lyhyen hetken viipyä täällä ja Galileassa toipuessanne järkytyksestä, jonka aiheuttaa siirtyminen traditionalismin arvovallan tarjoamasta valheellisesta turvallisuudesta uuteen järjestykseen, joka perustuu tosiasioiden, totuuden ja uskon — elävää kokemusta edustaviin korkeimpiin realiteetteihin uskomisen — arvovaltaan. Maailmalle esittämänne sanoma perustuu siihen tosiasiaan, että olen elänyt Jumalaa tunnetuksi tekevän elämän keskuudessanne; siihen totuuteen, että te ja kaikki muut ihmiset olette Jumalan poikia; ja se koostuu elämästä, jota elätte ihmisten keskuudessa — siitä todellisesta ja elävästä kokemuksesta, että rakastaa ihmisiä ja palvelee heitä, kuten minä olen teitä rakastanut ja palvellut. Paljastakoon usko teidän valonne maailmalle; avatkoon totuuden paljastus tradition sokaisemat silmät; koitukoon rakkaudentäyteinen palvelunne tietämättömyyden synnyttämän ennakkoluuloisuuden perinpohjaiseksi tuhoksi. Tällä tavoin, ymmärtäväistä myötätuntoa ja epäitsekästä antaumusta osoittaen, te kanssaihmisiänne lähestymällä johdatatte heidät pelastavaan tietoon Isän rakkaudesta. Juutalaiset ovat ylistäneet hyvyyttä; kreikkalaiset ovat nostaneet jalustalle kauneuden; hindut saarnaavat antaumusta; kaukaiset askeetikot opettavat pyhittävää arvonantoa; roomalaiset vaativat lojaalisuutta; mutta minä edellytän opetuslapsiltani, että he elävät elämäänsä, ja vielä että he elävät sitä lihallishahmoisia veljiään rakkaudella palvellen.”

    72. (2047.5) 192:2.1 Kun he olivat nauttineet aamiaisensa ja muiden istuessa nuotion äärellä, Jeesus antoi Pietarille ja Johannekselle merkin näiden tulla hänen kanssaan kävelylle rantahietikolla. Heidän siinä astellessaan Jeesus sanoi Johannekselle: ”Johannes, rakastatko sinä minua?” Ja Johanneksen vastattua ”rakastan, Mestari, koko sydämestäni”, Mestari sanoi: ”Niinpä siis, Johannes, hylkää suvaitsemattomuutesi ja opettele rakastamaan ihmisiä, niin kuin minä olen sinua rakastanut. Omista elämäsi sille, että todistat rakkauden olevan suurinta maailmassa. Jumalan rakkaushan on se, joka pakottaa ihmiset etsimään pelastusta. Rakkaus on kaiken hengellisen hyvyyden esi-isä, toden ja kauniin sisin olemus.”

    73. (2076.5) 195:5.14 Uskonnon osalta Jeesus puhui kokemismenetelmän puolesta ja noudatti sitä, aivan kuten nykyajan tiede noudattaa kokeilumenetelmää. Jumalan me löydämme hengellisen ymmärryksen antamien johtolankojen avulla, mutta lähenemme tätä sielun ymmärrystä rakastamalla kauneutta, tavoittelemalla totuutta, olemalla uskollisia velvollisuuttamme kohtaan ja palvomalla jumalallista hyvyyttä. Mutta kaikista tässä mainituista arvoista rakkaus on oikea opas todelliseen ymmärrykseen.

    74. (2077.7) 195:6.11 Se, että sanoo mielen ”ilmaantuneen” aineesta, ei selitä mitään. Jos maailmankaikkeus olisi pelkästään mekanismi ja ellei mieli olisi erillään aineesta, meillä ei mistään havaitusta ilmiöstä olisi koskaan kahta toisistaan poikkeavaa tulkintaa. Totuuden, kauneuden ja hyvyyden käsitteet eivät kuulu luonnostaan sen paremmin fysiikkaan kuin kemiaankaan. Kone ei pysty tietämään, saati että se tietäisi totuuden, isoaisi vanhurskautta ja vaalisi hyvyyttä.

    75. (2078.3) 195:6.17 Vilpitön hyvyyden, kauneuden ja totuuden tavoittelu vie Jumalan luo. Ja jokainen tieteellinen löytö osoittaa todeksi sen, että maailmankaikkeudessa on sekä vapautta että yhdenmukaisuutta. Löydön tekijällä oli vapaus tämän löydön tekemiseen. Löydös on todellinen ja ilmeisen yhdenmukainen, tai muussa tapauksessa sitä ei olisi voitu tiedostaa olevaiseksi.

    76. (2078.7) 195:7.4 Totuutta, kauneutta ja hyvyyttä olevat ikuiset ja infiniittiset paratiisiarvot kätkeytyvät ajallisuuden ja avaruuden universumeissa esiintyvien ilmiöiden tosiasioihin. Mutta näiden hengellisten arvojen havaitsemiseen ja näkemiseen tarvitaan hengestä syntyneen kuolevaisen uskon silmä.

    77. (2083.1) 195:9.5 Nykyaika kieltäytyy hyväksymästä uskontoa, joka on ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja joka ei ole sopusoinnussa omien korkeimpien totuus-, kauneus- ja hyvyyskäsitystensä kanssa. Se hetki on koittamassa, jolloin nykypäivän vääristyneen ja kompromisseilla pilatun kristinuskon oikeat ja alkuperäiset perustukset — Jeesuksen reaalinen elämä ja opetukset — löydetään uudelleen.

    78. (2087.2) 196:0.2 Ihmis-Jeesus näki Jumalan pyhänä, oikeudenmukaisena ja suurena samoin kuin totena, kauniina ja hyvänä. Kaikki nämä jumalallisuuden attribuutit hän kokosi mielessään kokonaisuudeksi, joka oli ”taivaassa olevan Isän tahto”. Jeesuksen Jumala oli samalla kertaa sekä ”Israelin Pyhä” että ”Elävä ja rakastava Isä, joka on taivaassa”. Jeesus ei ollut ensimmäinen, joka esitti käsityksen Jumalasta Isänä, mutta hän ylensi ja kohotti tämän idean yleväksi kokemukseksi ja sai aikaan uuden ilmoituksen Jumalasta ja julisti jokaisen kuolevaisen luodun olevan tämän rakkauden Isän lapsi, Jumalan poika.

    79. (2095.7) 196:3.23 Totuuden, kauneuden ja hyvyyden ihannointi ja yritys palvella niitä ei korvaa aitoa uskonnollista kokemusta — hengellistä todellisuutta. Psykologia ja idealismi eivät merkitse samaa kuin uskonnollinen todellisuus. Ihmisälyn projektiot voivat tosiaankin kummuta vääriä jumalia — jumalia, jotka ovat ihmisen kuvia –, mutta todellinen jumalatietoisuus ei kumpua sellaisesta lähteestä. Jumalatietoisuus piilee ihmisen sisimmässä olevassa hengessä. Monet ihmisen uskonnollisista järjestelmistä ovat peräisin ihmisälyn kehitelmistä, mutta jumalatietoisuus ei välttämättä ole osa näitä uskonnollista orjuutta edustavia irvokkaita järjestelmiä.

    80. (2095.8) 196:3.24 Jumala ei ole mikään pelkkä ihmisen idealismin luoma keksintö, vaan hän on kaikkien tällaisten eläimellisyyden yläpuolelle nousevien syvällisten näkemysten ja arvojen nimenomainen lähde. Jumala ei ole hypoteesi, joka on kehitelty yhdistämään ihmiskäsitykset totuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä, vaan hän on se rakkautta oleva persoonallisuus, josta kaikki nämä universumiilmentymät juontuvat. Kohti paratiisirealiteetteja nousevien kuolevaisten kokemuksen yhä suurempi hengellisyys yhdistää ihmisen maailman totuuden, kauneuden ja hyvyyden. Totuuden, kauneuden ja hyvyyden ykseys on tajuttavissa vain Jumalaa tuntevan persoonallisuuden hengellisessä kokemuksessa.

    81. (2096.2) 196:3.26 Evolutionaarinen mieli kykenee löytämään lain, moraalin ja etiikan; mutta lahjaksi annettu henki, sisimmässä oleva Suuntaaja, paljastaa kehittyvälle ihmismielelle lainsäätäjän, kaiken toden, kauniin ja hyvän Isä-lähteen. Ja tällaisella valistuneella ihmisellä on sellainen uskonto ja hänet on niin hengellisesti varustettu, että hän voi aloittaa pitkän ja jännittävän etsinnän Jumalan löytämiseksi.

    82. (2096.5) 196:3.29 Uskonnollisella ymmärryksellä on kyky muuttaa tappio korkeammiksi kaipauksiksi ja uusiksi tavoitteiksi. Rakkaus on se korkein liikkeelle paneva voima, jota ihminen voi universumiylösnousemuksensa kuluessa käyttää. Mutta totuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä riisuttuna rakkaus on vain tunnetila, filosofinen vääristymä, psyykkinen harha, hengellinen harhakuva. Rakkaudelle on morontia- ja henkiedistymisen toinen toistaan seuraavilla tasoilla annettava aina uusi määritelmä.

    83. (2096.8) 196:3.32 Joidenkuiden ihmisten elämä on liian suurenmoista ja ylevää vajotakseen sille matalalle tasolle, että se olisi pelkästään menestyksellistä. Eläimen pitää sopeutua ympäristöönsä, mutta uskonnollinen ihminen nousee ympäristönsä yläpuolelle, ja tällä tavoin hän tämän jumalallisesta rakkaudesta omaamansa ymmärryksen kautta välttyy nykyisen aineellisen maailman asettamista rajoituksista. Tämä rakkauden käsite synnyttää ihmisen sielussa edellä mainitun eläimellisyyden yläpuolelle menevän pyrkimyksen totuuden, kauneuden ja hyvyyden löytämiseksi; ja kun hän ne tosiaankin löytää, hän kruunautuu niiden syleilyssä; halu elää ne, halu täyttää vanhurskaus, palaa hänessä kuin tuli.

    84. (2097.3) 196:3.35 Ja jumalatietoisuus merkitsee samaa kuin minuuden integroiminen maailmankaikkeuteen, ja sen korkeimmilla hengellistä todellisuutta olevilla tasoilla. Minkä hyvänsä arvon henkisisällys vain on häviämätön. Eikä se, mikä on totta, kaunista ja hyvää, voi joutua hukkaan ihmisen kokemuksesta. Ellei ihminen valitse eloonjäämistä, eloonjäävä Suuntaaja säilyttää siinä tapauksessa ne realiteetit, jotka syntyivät rakkaudesta ja joita ravittiin palvelemisessa. Ja kaikki nämä ovat osa Universaalista Isää. Isä on elävää rakkautta, ja tämä Isän elämä on hänen Pojissaan. Ja Isän henki on hänen Poikiensa pojissa — kuolevaisissa ihmisissä. Loppujen lopuksihan Isä-idea on yhä korkein ihmiskäsitys Jumalasta.

    ***

    Translations:

    Spanish
    Portuguese
    French
    Latvian
    German
    Finnish
    Netherlands
    Russian
    Italian
    Korean
    Polish
    Magyar (Hungarian)
    Swedish
    Estonian
    Romanian

     

    ***

    Richard E Warren

Viewing 1 post (of 1 total)

Login to reply to this topic.

Not registered? Sign up here.